Taustaa


Mistä innostus koruntekemiseen lähti?

Korupisteeni elokuussa 2015. Alkeelliset työkalut, mutta intoa sitäkin enemmän. 🙂

Ruusu-lusikasta tehty riipus.

Innostus syttyi ihan vahingossa elokuussa 2015, kun pohdiskelin Facebookissa, että mitä tekisin laatikossa mustuville hopealusikoille, kun niille ei ole mitään käyttöä. Kaveri ehdotti, että tekisin lusikkakoruja. En tiennyt yhtään mitä sellaiset ovat, mutta olen aina niin utelias, että pakkohan siihen aiheeseen oli tutustua ja kokeilla. Villiinnyin tuosta niin paljon, että aika nopeasti aloin hankkia muitakin työkaluja kuin ne, mitkä löytyi omasta autotallista. Jätin lusikatkin rauhaan ja hankin hopealevyä.

Oletin, että kyseessä on vain ohimenevä innostus ja tein koruja ihan vaan takapihalla kun oli tosi lämmin ja aurinkoinen se loppukesä. Kun tuo kesä loppui (ja kun niitä työkalujakin oli alkanut kertyä), niin sitten oli järjestettävä sisätiloihin koruaskartelupaikka. Valloitin meidän yläkerrasta kokonaisen huoneen. Lemmikkieläimet eivät pääse sinne ihan jo turvallisuussyistä etteivät altistu pölyille tai mahdollisille kemikaaleille.

Pitkään opettelin asioita ihan vaan itsekseni lukemalla netistä ja katselemalla YouTube-videoita. Opin niistä hurjan paljon, mutta hakeuduin myöhemmin oikeisiinkin opintoihin. Syyskuussa 2016 aloitin korukivi-jalometallialan opinnot.

Alla kuvia nykyisestä työtilastani (kuvat ei tosin ole ihan ajantasalla).

Enemmän kuin pelkkä harrastus

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa olin niin vakuuttunut siitä, että korujen tekeminen jatkuu varmasti ainakin harrastuksena ja päätin rekisteröidä itselleni nimileiman. Tukes edellyttää olemassa olevaa kaupparekisteriin merkittyä yritystä/toiminimeä. Minulla oli jo toiminimi kun tein aiemmin parturikampaajan töitä, joten valitsin kirjainlyhenteen ja tein rekisteröinti-ilmoituksen. Nimileimani on ”TEAC”.

En ole vielä tehnyt mitään suuria urasuunnitelmia, mutta ajatuksena on, että jossain vaiheessa käynnistän pienen verkkokaupan. Tätä ajatellen tein kaupparekisteritietoihin muutoksen toimialaan eli lisäsin sinne korujen ja jalometallituotteiden valmistuksen ja myynnin. Samalla rekisteröin aputoiminimen, joka on siis Tero Achrenius Design.

Ajankohtaa nettikaupan aloitukselle en vielä tiedä. Opiskelu rajoittaa ajallisesti jonkin verran, mutta toivon mukaan nettikauppa-asia etenee mahdollisimman pian! Se, että tuleeko minusta joskus kokopäiväinen koruntekijä, jää nähtäväksi. Kilpailu alalla on kovaa ja pitää olla taitava ja erottua joukosta että pärjää. Uskon vahvasti siihen, että asiat etenee omalla painollaan jos sitä intoa ja motivaatiota vaan riittää. Onhan tämä ”matka” ollut tähänkin saakka aika yllättävää ja kaikki on tapahtunut aina sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, ja tämä on ollut minulle erittäin sopiva tapa edetä.

Opinnot

Aloitin korukivi-jalometallialan opinnot Varkaudessa syksyllä 2016. Koulutus kestää 2 vuotta eli keväällä 2018 minusta pitäisi sitten tulla koruseppä/-artesaani. Viikonloppuisin ja lomilla aherran edelleen kotona omalla ”pajalla” eli intoa riittää myös kouluajan ulkopuolella.

Kaikkia hienoja juttuja ei tuohon kahteen vuoteen mahdu, esim. viistehiottujen kivien istutuksia opiskellaan rajallisesti. Olen ajatellut, että voisin tämän koulun jälkeen miettiä vielä jatko-opintoja esim. oppisopimuksella. Jos opiskelu ei ole mahdollista, niin sitten jatkan itseopiskelua. Tietoa onneksi löytyy valtavasti, niin netistä kuin kirjoistakin. Ehkä paras paikka itselleni on ollut YouTube, josta löytyy paljon hyviä videoita. Sitä kautta olen saanut paljon oppia kivi-istutuksista, tekniikoista jne. ja löytänyt myös vastauksia ongelmiin ja uusia ideoita. Itseopiskelu toki saattaa olla joskus haasteellista, kun ei ole vieressä ketään keneltä kysyä kuten koulussa ja joskus joku asia saattaa jäädä epäselväksi. Tuli se oppi sitten videoista tai koulusta, niin tärkeintä on loppujen lopuksi se, että harjoittelee ahkerasti ja ajatuksen kanssa. Vain tekemällä ja toistoilla työ nopeutuu, jälki paranee jne, oikotietä ei ole. Tämän koruintoilun myötä on monesti ollut mielessä se vanha sanonta , että ”kukaan ei ole seppä syntyessään”. Se pitää erittäin hyvin paikkansa!